Viikon 43 fiiikset

Tuntuu hyvältä kun maakuntapäivät antavat joskus mahdollisuuden myös hieman hiljaisempaan päivään. Tällä viikolla se onnistui niin hyvin, että ehdin käydä metsässä haistelemassa syksyä ja katsomassa löytyisikö suppilovahveroita, no niitä en löytänyt lähimetsästä, mutta muuten oli ihana vaellella hetki.
Kävin puhumassa ajankohtaista politiikasta Länsi-Kotkassa. Aiheista tuntui kysymysten osalta olevan runsauden pula. Jatkoimme myös kansalaisjärjestökeskustelua tällä viikolla tekemällä siitä jutut kaikkiin demarilehtiin. Palaute foorumista on ollut positiivista.
Eduskunnassa suurimpana asiana oli Euroopan talousohjausjärjestelmien käsittely. Hallituskin on nyt Ranskan ja Saksan ”avustamana” tullut meidän jo kevään lopulla vaatimille linjoille eli peräämään myös pankkien ja rahoituslaitosten vastuuta asiaan. Parempi myöhään kun ei silloinkaan, mutta hieman kohtuuttomilta tuntuivat puheet populismista ja pelottelusta Suomen ajamiseksi alas silloisessa Kreikka- äänestyksessä.
Arpajaislain toinen vaihe oli lähetekeskustelussa. Se toivottavasti etenee nopeammin kuin ensimmäinen vaihe, joka jumiutui perustuslakivaliokuntaan. Arpajaislain verokohtelu on kyllä kummallista, kun Veikkauksen ja RAY:n veroprosenttia nostetaan, jätetään hevospelit pienemmälle prosentille, siis se joka ei edes tulouta valtion kautta jaettavaksi yhtään mitään.
Kaivoslaissa on yhä vääntämistä sekä korvausten että pakkolunastuksien kanssa. Kyselytunnilla pääsin kysymään lapsiperheiden köyhyydestä, johon hallituksella ei ollut yhtään esitystä köyhyyden vähentämiseksi. Meidän vaihtoehdosta olisi heti löytynyt muutama, vaikka asumistuen ja työttömyyspäivärahojen tai toimeentulotuen lapsiosan korotus.
Kuntaliiton hallituksessa otettiin kantaa äänestysikärajan alentamiseen, tosi tiukan kielteisesti, kun taas saman viikon Nuoran kokouksessa tunnelma oli aivan toisenlainen. Kantani on, että lasten pitää saada olla lapsia ja oikeudet ja velvollisuuden kulkevat käsi kädessä. Tuskin äänestysiän alentamisella saataisiin äänestysprosenttia nousemaan. Eivätkä nuoret kuitenkaan pääsisi itse ehdokkaiksi. Puoluehallituksessa saatiin lähes valmiiksi vanhuspoliittinen ohjelma ja hieman pidemmälle myös vaaliohjelmaa.
Viikonlopun aikana ehdimme olla koko porukalla myös lapsen chileläisen kaverin kanssa. Kävimme perheen kanssa syömässä, Heinosen Elisan näyttelyn avajaisissa ja Ruonalan markkinoilla ym. Päivystin suurmarkkinoilla sovitusti sunnuntaina, mutta olin osin paikalla myös lauantaina keskustelemassa ihmisten kanssa monista asioista. Lauantai-iltana kävin myös Tiutisen työväentalolla juhlissa ja sunnuntaina jaksoin myös harjoituksiin tanssimaan. Lähteminen on joskus tiukassa, mutta yleensä sitä on aina hyvin tyytyväinen kun saa lähdettyä liikkumaan. Tämä on se tunne mikä pitää saada muistumaan itselle aina uudestaan ja uudestaan väsymyksenkin painaessa päälle sekä toisaalta välitettyä kaikille muillekin liikkumiseen motivoimiseksi!