Irlannin tukeminen

Ei ole kauan siitä, kun ihailimme islantilaisten pankkien menestystarinaa tai Irlannin hyvää taloudenhoitoa ja yritysten rahoitusta.

Nyt on tilanne toinen. Apua anotaan monilta niiltä, joille menestystä aiemmin ylpeinä esiteltiin.

Muistutettava on, kyseessä ei ole nyt euron kriisi eikä ole euron syy, että euromaat joutuvat nyt hakemaan ratkaisua Irlannin tilanteeseen. Irlannin kriisi muistuttaa Yhdysvaltojen asuntoluotoista lähtenyttä finanssikriisiä, jonka vaikutukset jatkuvat yhä.

Olemme tukeneet jo aiemmin Islantia, Latviaa ja Unkaria. Viime kevään lopulla oli vuorossa Kreikka. Ja nyt Irlanti. Nurkan takana odottavat ainakin Portugali ja Espanja.

Sosiaalidemokraatteina emme ole luovuttamassa eurosta emmekä Euroopan unionista. Yhteisvastuuvelvoite toisten velkojen maksajana ei ole kuitenkaan kestävä keino Euroopan talousalueen tai edes Suomen talouden pelastamiseksi. Uhkailu Suomen talouden romahtamisesta on aika rajua. Teimme niin tai näin ongelmiin joutuneet maat menettävät ostovoimaansa ja me vientituloja.

Mikä on sitten Suomen oman talouden kestävyys jos jo vuonna 2010 velkataakkamme on 85 miljardia ja se siitä vielä nousee, koska tuemme muita maita toinen toisensa jälkeen?

Tapaus Kreikan jälkeen puhuttiin sekä rahoitus- ja pankkijärjestelmän että valtioiden julkisten talouksien valvonnan tiukentamisesta sekä sanktioista. Työ on yhä kesken. Surullisinta on, että nämä välineet ovat teoriassa olleet jo olemassa, jos niitä vain olisi käytetty. Luottamus erilaisiin välineisiin valitettavasti heikkenee tällä menolla.

Esimerkiksi Irlannin pankeille tehdyt stressitestit ovat osoittautuneet tehottomiksi. Ei voi olla niin, että jokaisen maan oma finanssivalvonta tekee testit omilla kriteereillään ilman yhteensovittamista. Kun yksi pankki oli jo valtion hallussa eivät muut menneet yli hälytysrajan ja nyt tiedämme, että olisi pitänyt mennä.

Esitimme jo Kreikan yhteydessä pankkien ja rahoituslaitosten ottavan vastuuta ja koko järjestelmän uudistamista, jossa osana ovat myös pankkivero ja rahoitusmarkkinavero. Varsin normaalin lainoittajan toimintaa on perätä vakuuksia, oman osuuden saaminen tukemastaan yrityksestä tai ainakin ensisijaisuus lainojen maksussa. Nämä ehdot eivät tunnu olevan realismia näissä sopimuksissa. Kysymys lainasta tai takuista on tietenkin eri asia, mutta voi hyvinkin realisoitua samankaltaiseksi.

Valtiovarainministeriön jo antaneen lupauksen pohjalta olisi voinut olettaa, että lainalle laitetaan ehtoja myös Irlannin sisäisessä toiminnassa. Varsin korkea sijoittuminen veroparatiisimaana tai yritysverotuksen 12,5 % taso eivät anna hyvää kuvaa vastuullisesta taloudesta, jossa haluttaisiin kerätä valtion kassaan rahaa. Sitä vastoin Irlannissa on nyt on otettu keinot käyttöön, joilla heikennetään jo ennestään heikoimmilla olevien ihmisten elämää alentamalla minimipalkkaa, vähentämällä sosiaalietuuksia ja korottamalla eläkeikää.

Näin ollaan siis pelastamassa Irlannin, Britannian, Saksan, Ranskan ja Ruotsin pankkeja. Mutta maailman tai edes Euroopan talouden pelastuminen ei ole varmaa. Tällä hetkellä markkinat eivät ole rauhoittuneet Portugalin ja Espanjan osalta ja näiden maiden kriisien puhkemisessa ERVV:n eli vakausvälineen rahat loppuvat.