Keskustelu hyvinvointivaltiosta on ajankohtainen juuri nyt, liittyen pohdintaan ja linjauksiin kahden miljardin euron supistuksista ja samanaikaisesti keskustelussa olevasta sote-ratkaisusta. Myös tutkijaryhmä professori Himasen johdolla nosti hyvinvointivaltiomallin keskusteluun tulevaisuuden pohdinnassa, kyseenalaistamalla sen ja tarjoamalla tilalle hyvinvointiyhteiskuntaa. Tässä käsite hyvinvointiyhteiskunnasta tarkoittaa heidän mukaansa yksilön aktiivisempaa osallistumista. Toisena näkökulmana voi ottaa ajattelun jossa hyvinvointiyhteiskunnassa, verrattuna hyvinvointivaltioon, julkisen vallan roolia vähennetään ja palveluja siirretään ”laajemmalle” pohjalle järjestettäväksi ja yksilöiden vastuuta korostetaan luomalla ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, ei siis todellista tasa-arvoa, joka on ollut nykyisen mallin oikeutuksen vahva pohja.
Sote-uudistus etenee monista liikkuvista osista huolimatta. Kaikki ovat sitä mieltä, että tilanne ei tällä hetkellä ole sosiaali- ja terveyspalveluissa tyydyttävä eikä tasa-arvoinen maan eri osissa tai eri tuloluokissa. Uudistus kuuluu rakennepaketin laskelmiin myös työn tehostamisen osalta; hallinnon uudistuessa ja uudenlaisten työtapojen ja ICT tekniikan käyttöönotossa. Tämän lisäksi selvitetään siirtyminen yksikanavaiseen rahoitukseen, jolloin valtio ei tukisi nykyiseen tapaan yksityistä lääkäritoimintaa. Palvelumallista, mutta erityisesti rahoituksesta, on olemassa monia erilaisia malleja, joista ”raha seuraa potilasta”, on tullut joidenkin helpon tuntuiseksi ratkaisuksi. Malli on kannatettava jos haluamme lisätä valtion ja kuntien rahoittamana yksityistä palvelutuotantoa vielä nykyistä enemmän ja eriyttää palveluja. Lähtökohta tulee olla, että niin terveyskeskukset, neuvolat, lastenkodit kuin hoivakodit ym. ovat julkisesti hoidettuna ja johdettuna niin laadukkaita, että todellinen tasa-arvo toteutuu ja terveyserot voivat kaventua.
Kuntataloudet ovat tiukoilla ja tehtäviä ja velvoitteita, on valtion taholta lisätty vuosien aikana runsaasti, ilman että kuntien kustannuksia täysin korvataan. Nyt kuntien tehtävien tehostamisella on ajateltu toteuttaa julkisen talouden sopeuttamista miljardilla eurolla, toinen miljardi on suunniteltu sopeutettavaksi vähentämällä tehtäviä ja velvoitteita. Kahden miljardin sopeutus on ymmärrettävästi aiheuttanut harmia ja harmaita hiuksia monella valmistelijalla. Erilaisia kyselyitä on tehty kuntapäättäjille, kansanedustajille, eri puolueille ja ministeriöille, laihoin tuloksin. Jotkut esim. yrittäjäjärjestöt ovat lähteneet aktiivisesti tekemään listoja mitkä kuntien tehtävistä on mahdollista siirtää valtiolle ja mitkä yritysten toteutettaviksi. Ongelma tässä ajattelussa on se, että valtion talous ei näillä keinoin tasapainotu euroakaan. On helpon tuntuista heitellä, että kuntien 500 tehtävässä ja 1000 velvoitteessa on karsittavaa. Näin varmaan, mutta ovatko ne sellaisia jotka vaikuttavat julkisen talouden alijäämään, onkin jo haastavampaa.
Suurin huoli on tällä hetkellä palveluiden kokonaisuudesta ja hyvinvointivaltiomallista. Jos liian pikaisesti ja miettimättä kokonaisuutta valmistellaan suoria leikkauslistoja, pätevyysvaatimusten, ryhmäkokojen ym. löysäämistä, on vaara että tehdään ratkaisuja, jotka maksavat tulevaisuudessa paljon ja heikentävät tasa-arvoista lähtökohtaa. Tästä syystä tulee ensin olla ajatus millaisena haluamme nähdä hyvinvointivaltion tulevaisuudessa, mitkä palvelut se sisältää ja miten sen rahoitus turvataan. Vasta sitten on valmius leikkauksiin ja poistoihin. Ehkäpä huoli on turha ja uuden vuosikymmenen hyvinvointivaltio on jo mietittynä tai sen pohtiminen vähintäänkin aloitetaan pikaisesti niin koko yhteiskunnassa kuin omassa porukassammekin.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.